sunnuntai 27. tammikuuta 2013

4. Taiteilijahaastattelu: Ismo Jokiaho


Ismo Jokiaho -niminen taiteilija tuli ensimmäisen kerran vastaani hänen pitämänsä blogin myötä kesällä 2010. Toisen kerran nimi ja oikeastaan koko mieskin tuli tutuksi 7Boheemia ry:n työhuonetiloissa, jossa olin mukana vielä vuosi sitten tähän aikaan. Pääsin siis käymään vanhalla työhuoneellani, joka sijaitsee myös vain parin korttelin päässä Ameliesta.

Ensimmäisenä Ismon taiteessa tulevat vastaan silhuettimaiset hahmot, jotka seikkailevat hänen öljyväri- ja mustemaalauksissaan. Kyseessä ovat jokamiehet, joiden syntytarinan pääset lukemaan tuonnempana. Ihastuin työhuonevierailulla Never give up -nimiseen jokamiesmaalaukseen, joka sopi niin hyvin tämän hetkiseen olotilaani (kulttuurialan yrittäjänä ;) että teos päätyi muistuttamaan sinnikkyyden ja pitkäjänteisyyden tärkeydestä kotimme seinälle.

Jokamiehet saapuvat ilokseni myös työpaikalleni, seuraavan kerran Ismon maalauksia pääsee nimittäin ihailemaan Ameliessa 2.-28.2.2013. Tervetuloa katsomaan! 



Ismo Jokiaho
Syntynyt 1965 Saarijärvellä
Asuu ja työskentelee Tampereella

Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija?
Tieni taiteen parissa alkoi konkreettisesti vuonna 1984, jolloin maailmaani sananmukaisesti jysähtivät saksalaiset uusekspressionistit. Olin tuolloin kiertelemässä Euroopan eri kaupunkeja ja Brysselissä Palais des Beaux-Artsissa törmäsin kyseiseen uusekspressionistien yhteisnäyttelyyn, jonka myötä löysin itsestäni alkuun pienen mutta sitäkin kirkkaamman kipinän ja halun ilmaista itseäni maalaamalla.

Millä tekniikalla teet taidetta?
Työskentelen pääsääntöisesti öljyväreillä sekä musteella. Aiemmin olen koettanut myös muunlaisia toimintatapoja, joista ei nyt tässä yhteydessä sen enempää. Tosin en halua sinällään sulkea mitään välineitä tai ilmaisutapoja pois. Taide on minun mielessäni viimeisiä vapaita alueita ja toimintakenttiä ja koenkin hyvin tärkeäksi mahdollisuuden muuttaa tai laajentaa ilmaisua kulloinkin idean tai ajatuksen niin vaatiessa.

Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?
Sanotaan että nuo nykyiset ilmaisuvälineet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan pitkän kehityslinjan tulosta. Taiteen valtakunnassakin tietyt rajalinjat, joita näihin välineisiin liittyy antaa tiettyjä suuntaviivoja ja määreitä ilmaisuun, joita ei sinällään voi mitenkään ohittaa. Tämä on omalla tavallaan mukavaa ja sanoisinko syventävää mitä omaan ilmaisuun tulee.
Joskaan milloinkaan on turha ennustaa mihin suuntaan tämä luomiskone milloinkin kulkee. Tämä on puhtaasti tämänhetkinen tilanne, ja juuri tätä minun täytyy tehdä nyt tunteakseni itseni elinkelpoiseksi ja elinvoimaiseksi taiteilijana.

Mistä saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?
Ideat voivat periaatteessa syntyä melkein mistä tahansa. Pääsääntöisesti voi kuitenkin sanoa, että taide ja maalaaminen on kommunikaatiota. Taiteen kautta heijastan omia kokemuksiani ja pyrin niitä ilmaisemalla vuorovaikutukseen muiden kanssa. Taiteellisen kiinnostukseni kohteena on yleisesti ottaen inhimilliset aiheet ja tilanteet. Maalaukseni syntyvät aika pitkälti puhtaasta intuitiosta, etsien ja löytäen, tarkoituksenaan ilmaista jotain, sanotaanko nyt vaikka runollista.



Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? Taiteentekoprosessisi?
Tämä liittyy hieman tuohon edelliseen. Taiteen kautta prosessoin ihmisen inhimillistä tilaa ja mahdollisuuksia nykyisessä yhä monimutkaistuvassa ja tietyllä tavalla ahtaammaksi käyvässä maailmassa. Työtapani on perin yksinkertainen, epäjärjestelmällinen ja työvälineeni perinteiset – värit, pensselit ja pohja jolle sutia. Annan maalaamiselle paljon aikaa, vapautta etsiä, tunnustella, vaihtaa suuntaa ja lopulta löytää jotain koskettavaa ja olennaista; filosofista puhuttelevaa ja vilpitöntä.

Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?
Riippuu oikeastaan täysin alkuperäisen idean valmiusasteesta. Toisinaan tietää paremmin mitä haluaa sanoa ja joskus taas pitää enempi etsiskellä. Molemmille on kuitenkin oma paikkansa. En oikeastaan halua edes pohdiskella tuota sen enempää koska kukin teos on oma maailmansa, joka vaatii myös oman aikansa. Yleisesti ottaen ensin on kuitenkin jokin lähtöajatus, jonka myötä aloitan lisäämällä työhön hieman hahmottelevaa materiaalia sekä väriä, otan ne tarvittaessa taas pois. Hahmotan teosta yhä uudelleen ja uudelleen. Tavallaan ehdottelen työlle, kunnes se lopulta vastaa. Pääasiassa koetan ainoastaan pitää itseni avoimena jokaiselle teokselle sen luomisvaiheessa.

Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi?
Tämä on aika vaikea vastattava noin periaatteellisesti. Uskoisin, että melkein jokaiselle taiteilijalle tärkein teos on se, jota hän kullakin hetkellä juuri työstää. Ainakin omalla kohdallani asia menee juurikin noin. Loppupeleissä kaikki teokseni ovat omalla tavallaan merkityksellisiä, sillä kaikki syntyneet työt muodostavat konkreettisesti yhden kokonaisuuden, josta sitten voi halutessaan erotella tämän tai tuon spesifin teoksen, vaikka se ainakin minulle on sinällään vaikeaa. Koetan siis luoda jotain joka olisi suurempaa kuin osiensa summa.

Ehkä tässä voisi esitellä sen teoksen, josta tämä nykyinen tapani ilmaista on lähtenyt käyntiin. Kyseessä on öljyväriteos nimeltään ”Roikkumassa”. Kyseessä on keltainen neliömuoto, jonka yläreunasta roikkuu kaveri yhden käden varassa suuren keltaisen ja tyhjän ”tilan” yllä. Konkreettisesti tuo työ liittyy erääseen elämäni jo nykyään taaksejääneeseen kriisiin, mutta kuten värimaailmasta voisi jotain päätellä ei kyseessä ole pelkästään ja yksinomaan negatiivinen tilannekuvaus.
 


Roikkumassa
Jos ”Roikkumassa” maalaus on ollut alkusysäys tälle nykyiselle ilmaisutavalleni niin ”Kuutioitu elämä” taasen kuvaa hyvin sitä tilannetta jossa juuri nyt tällä hetkellä ollaan. Ihmisellä on rajat, jonka sisällä hän toimii ja joutuu toimimaan. Se onko se ahdistavaa riippuu paljolti siitä kuinka asiaan suhtautuu.


Kuutioitu elämä
Minkälaisia teoksia teet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä työstän kokonaisuutta, jossa vaihtelevat vapauden ja rajattomuuden sekä rajallisuuden teemat. Tällä hetkellä teoksissani seikkailee yhä vielä eräänlainen tunnistamaton jokamieshahmo, jonka avulla koetan ilmaista juuri näitä edellä mainittuja teemoja. Musteteoksiani voidaan pitää saman tematiikan eräänlaisina muunnelmina, kenties astetta spesifimpinä ja tematiikkaa tukevina ja jopa selittävinä teoksina. Sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu on tässä vaiheessa aika mahdotonta sanoa, tie on avoin.

Suurimassa osassa maalauksissa seikkailevat jokamiehet. Mistä he ovat saaneet alkunsa?
Ensimmäisenä ns. jokamies teoksena voidaan pitää 7 Veljestä teosta. Silhuettimaiset jokamiehet syntyi oikeastaan vahingossa. Olin malaamassa 7 veljeksen hahmoja yksityiskohtaisemmin, kunnes kyllästyin pieneen ja pikkutarkkaan näpertelyyn ja vedin muutaman hahmon kokonaan mustaksi. Tuon
jälkeen totesin, ettei niitä alun perin ajattelemiani  yksityiskohtia kukaan  teoksesta erota, joten vedin kaikki mustiksi silhueteiksi. Eihän oikeastaan luonnossakaan  esimerkiksi  taivaalla lentävistä linnuista
mitään yksityiskohtia havaitse, vaan ne näkyvät enemmän tai vähemmän mustina pisteinä ja läikkinä taivaalla.

Ismo ja 7 Veljestä

Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?
Tästä voisi yksinkertaisesti todeta, että kokemus tuo varmuutta. Alkuaikoina nuorempana sitä oli kovasti ehdoton nuori mies ja tunneskaalansa vietävissä, ja voi hyvänen aika, että sitä skaalaa sitten riittikin. Joskus 90 –luvulla suhteeni taiteen tekemiseen tavallaan muuttui aika radikaalisti, siten että esiin astui myös kuva ja sen ”ongelmat”, joita yritin ratkoa milloin millaisillakin maalaustaiteen ”keinoilla”. No, tiivistetysti voisi sanoa, että nykyään olen oppinut ottamaan rennosti ja hemmetin hyvä niin.

Minkalainen taide koskettaa sinua?
Tähän voisi vastata, että hyvinkin monenlainen. Tärkeintä itselleni on että taiteessa on ns. oma atmosfäärinsä ja ”maailmansa”. Tämä siis koskee kaikkea taidetta kohdallani, ei pelkästään kuvataidetta, vaan yhtälailla musiikkia tai vaikkapa teatteritaidetta. Olen huomannut, että minun ei tarvitse edes välttämättä pitää tuollaisista töistä, joista edellä mainitsin, mutta sitä omaa maailmaa siitä täytyy kyllä löytyä, muuten koko homma on aika yhdentekevää. Sillä ei ole merkitystä onko aihepiirit sitten ns. kevyitä tai rankkoja. Kaikki käy, kunhan tuo aiemmin mainittu aspekti toteutuu.

Vaikuttavin taidekokemuksesi?

Niitä on aikojen saatossa kertynyt monia hyvinkin vaikuttavia kokemuksia, mutta kenties eräänä merkittävimpänä omalla kohdallani voidaan pitää tuota alussa mainitsemaani Brysselin Palais des Beaux-Artsin näyttelyä. Sen jälkeen olin aivan konkreettisesti hetken poissa tolaltani eli ns. Venetsiantaudissa, jonka myötä tunsin itseni totaalisen huonovointiseksi ja kalloni tai mieleni ihan konkreettisesti laajentuvan. Ja sitten puhutaan vielä kulttuurin hyvää tekevästä vaikutuksesta –hah hah. Tosin saattoihan olla, että koko viikon aikana imemäni taidekokemukset yhdessä saivat aikaiseksi tuollaisen romahdusilmiön, jota voinee siis hyvällä syyllä pitää meikäläisen vaikuttavimpana taidekokemuksena toistaiseksi. Tämäkin on sellainen asia, että sen soisi koko ajan löytyvän edestäpäin.




7Boheemia ry:n tiloissa on 7 työhuonetta, joissa työskentelevät Ismon lisäksi tällä hetkellä ohjaaja & dramaturgi Sarianne Paasonen, valokuvaaja Katrin Havia, Chia ja Arto Koskinen sekä kuvataiteilijat Carita Berg, Outi Kotala ja Raija Pullinen. 7B:n tiloihin pääsee tutustumaan tänä vuonna ainakin Taidesuunnistuksen aikaan, suosittelen poikkeamaan!

torstai 17. tammikuuta 2013

Haaste

Maatuska Koo haastoi minut vastaamaan kysymyksiin, joten tässäpä tulee!

Haaste menee näin:
Kerro 11 asiaa itsestäsi
Vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Ilmoita heille, että heidät on haastettu



11 Asiaa minusta
  1. Keräsin lapsena käyntikortteja 
  2. Tykkään venäläisistä kansansaduista, bändeistä ja kukkahuiveista
  3. Olen käynyt englanninkielisen talouskoulun (=osaan siivota vessoja englanniksi)
  4. Haluan käydä joskus uudestaan Taizen luostarissa
  5. Olen asunut 19 eri asunnossa 7 eri kaupungissa
  6. En osaa nukkua päivällä
  7. En ole koskaan lentänyt lentokoneella
  8. Haluan oppia tekemään ruokaa härkäpavuista
  9. Yksi lempifestareistani on Haapavesi Folk
  10. Syön liikaa irtokarkkeja

11 Vastausta

  1. Mikä on ehdoton lempi ruokasi? intialainen ruoka
  2. Mikä on lempi ravintolasi? Nanda Devi
  3. Minne haluaisit matkustaa? Pietariin, Moskovaan ja Irlantiin.
  4. Mikä on lempi vaatekappaleesi? villatakki
  5. Minkä elokuvan katsoit viimeksi? Hobitin
  6. Mikä on inhottavin kotityö? Lattian luutuaminen.
  7. Mitä pelkäät? luonnonkatastrofeja
  8. Lempi puuhasi? maalaaminen
  9. Sulkaa vai Vanilja? Suklaa
  10. Kenet haluaisit tavata? Kaikki bloggaajat joiden blogeja luen :)
  11. Lempi taitelijasi? En osaa sanoa ketään ylitse muiden. Frida Kahlon elämä ja tuotanto olivat sellainen tuttavuus aikoinaan, joiden ansioista innostuin itsekin maalaamaan.

11 Kysymystä
  1. Mikä sai sinut viimeksi nauramaan?
  2. Lempimusiikkisi?
  3. Paras kirja minkä olet lukenut?
  4. Mikä on mielestäsi maailman hienoin kaupunki?
  5. Missä sinä olet hyvä?
  6. Lempirunosi jos sellainen löytyy?
  7. Tuoksu / haju jota et voi sietää?
  8. Mistä väristä pidät eniten?
  9. Mitä mieltä olet ystävänpäivästä?
  10. Mistä haaveilit lapsena?
  11. Mikä on lempiruokasi?

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:

Aamuin ja milloin
virtausta elämään
Korun aika
Hurmioitunut
Lumisateenkaari
Ihmeitä vilppumaassa

Napatkaa mukaan jos haluatte! :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

3. Taiteilijahaastattelu: Anu Kirkinen

Emalijauheen ripottelua kuparilevylle.

Päätin edelleen pysytellä tutuissa taiteilijoissa ja kävelin viime torstaina muutaman korttelin päähän Ameliesta kohti Työhuone Leikkikoulua. Sieltä löytyy mm. korujen, piirrosten ja grafiikan parissa työskentelevän Anu Kirkisen työtila. 

Tutustuin Anuun viime kesänä Johanna Vilenin kautta ja ihastuin saman tien hänen tekemiinsä slaavilaishenkisiin koruihin. Ensimmäisellä korvistenshoppailuretkelläni Leikkikoululle päädyimme keskustelemaan taiteen yhdistämisestä hyvän tekemiseen. Laitoimmekin sitten jossain vaiheessa kesää Anun, Johannan ja Hannamari Matikaisen kanssa pystyyn yhteisen projektin ja perustimme Taiteilijaryhmä Bahtalon.

Anu on kotoisin Jyväskylästä ja on nyt viitisen vuotta asunut Tampereella. Sitä ennen hän asui Kokkolassa, jossa hän vietti pisimpiä ja tärkeimpiä aikoja elämästään ja aloitti yrittäjyytensä taiteen parissa. Tällä hetkellä Anu tekee kupariteoksia ja piirroksia, joita voi käydä katsomassa Galleria Kapriisissa Tampereella 30.1.-24.2.2013.


Kuva: Kaisa Niemi

Anu Kirkinen
Syntynyt Jyväskylässä
Asuu ja työskentelee Tampereella


Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija?
Uskon saaneeni sen verenperintönä. Ukki oli taitava puuseppä, äiti maalasi ja harrasti käsitöitä koko lapsuuteni, ts. estetiikka oli aina vahvasti läsnä perhepiirissä. Itse piirtelin, ompelin, maalasin ja luin paljon. Lukiossa innostuin enemmän ja siitä se ajatus kai sitten pyrähti lopulta liikkeelle. Lopulta kaikki oikeastaan tapahtui aika itsestään mitenkään erityisesti valitsematta.

Millä tekniikalla teet taidetta?
Riippuu mistä lähtökohdasta käsittelen aihetta. Ja mikä on teoksen funktio. En halua liikaa sitoa tai määritellä itselleni rajoja tekniikan suhteen.
Pääsääntöisesti teen koruja, grafiikkaa ja sekatekniikkatöitä. Pidän erityisesti kovista materiaaleista, joita muokkaamalla saan aikaan kolmiulotteisen vaikutelman.

Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?
Minua kiinnostaa yleisesti ottaen muodot ja sommittelu. Tällä hetkellä olen myös kiinnostunut saman aiheen / teeman ”pyörittelystä” erilaisilla tekniikoilla.
Pidän myös jollain tapaa ”voimasta” muuttaa esim. metallin muotoa sekä erilaisista teknisistä ratkaisuista.



Mistä saat ideat teoksiisi?
Väreistä, muodoista, musiikista, hetkellisistä tunnetiloista, alitajunnasta.. oikeastaan kaikkialta ja eri aistein koetuista asioista.
Henkilökohtainen kokemuksellisuus ympäröivästä maailmasta ja itsestä on myös hyvin luonnollinen osa töitäni.

Musiikki on minullekin tärkeä inspiraation lähde, siksi kiinnostaakin kuulla minkälainen musiikki sinua tällä hetkellä inspiroi?
Johnny Cash, etiopialainen jazz ja herkät naislaulajat.

Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? / Mitä haluat sanoa taiteellasi?
Olen läpikäynyt taiteen kautta mm. avioeroni, keskenmenoni, ahdistukseni ihmis-suhteista, mutta usein tiedostamatta. Vasta jälkikäteen teoksen sisältö on avautunut minulle kokonaisvaltaisemmin.
Olen myös halunnut herättää katsojassa toivoa ja lohduttaa. 
Nykyään haluan luoda enemmänkin erilaisia tunnelmia, muistoja, visuaalisia hetkiä ja iloa.




Taiteentekoprosessisi? 
Saatan usein työstää ideaa pitkään pelkästään miettimällä asiaa, joskus jopa vuosia. Teen luonnoksia, kenties erilaisia värikokeiluja. Toisinaan teen työn valmiiksi suunnittelematta sitä juuri ollenkaan. Luotan myös intuitioon ja haluan antaa itselleni tietynlaisen vapauden irrottautua teknisistä määritelmistä.
Koruja tehdessä koko idea saattaa lähteä liikkeelle kuin itsestään ja se rakentuu sitä tehdessä. Idea synnyttää yleensä toisen idean ja se jalostuu kerta kerran jälkeen uuteen muotoon.
Haluan myös antaa tilaa sattumille.

Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?

Riippuu siitä kuinka kauan olen etukäteen pohtinut asiaa. Käytän joskus valtavan määrän energiaa itse teoksen toteutuksen pohtimiseen.

Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi?
Omat vihkisormukset, koska niihin liittyy voimakas tunnelataus. Itselleni suunnittelin tatuoinnin, mies halusi sormuksen.

Kuva: Piritta Lipiäinen

Grafiikantöistä ”Pyhä Äiti” oli kenties vapauttavin työni. Se sisältää voimakasta itseironiaa sekä surua. Teoksen vahvuus on minulle henkilökohtaisesti ollut siinä, että se koetaan monin eri tavoin ja sen äärellä olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja mm. lapsettomuudesta, lasten "pesästä lentämisestä" ja äidittömyydestä.




Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?
Viime hetken paniikki on usein kaikista mahtavinta ja luovinta aikaa tekemisessäni. Pidän siitä tunteesta. Pyrin silti rentouteen.

Minkälainen taide koskettaa sinua?
Minua kiehtoo tarinat. Taiteen kokemiseeni vaikuttaa myös senhetkinen elämäntilanne ja tunnetilat. Kauneus ja herkkyys puhuttelee erityisesti.

Vaikuttavin taidekokemuksesi?
Niitä on monia, mutta yksi poikkeuksellisen voimakas muisto on jäänyt Shirin Neshat´in videoinstallaatioista, jotka näin Emmassa (Espoon modernin taiteen museo) vuosia sitten. Siihen mennessä videotaide ei ollut juurikaan koskettanut minua millään tavoin.



Työhuone Leikkikoulu on muuten sellainen paikka, että jos ovessa oleva riippulukko on auki, niin sinne voi mennä vierailulle katsomaan teoksia ja tapaamaan tekijöitä. Käykäähän rohkeasti jos kiinnostaa! Tilaa ja grafiikan prässiä voi myös vuokrata omaan käyttöön, jos hallitsee itsenäisesti grafiikan tekniikat ja prässin käytön. Muita leikkikoululaisia Anun lisäksi ovat graafinen suunnittelija Teppo Jäntti ja kuvataiteilija Johanna Pihlajamaa

torstai 3. tammikuuta 2013





Muutama kuva Ameliesta, joka on taas kerran saanut uuden järjestyksen ja sisustuksen sisuksiinsa. Olisikohan jo kolmas kerta vajaan vuoden sisällä? Hitaasti hyvää tulee ;)

Jos tänne eksyy uusia lukijoita niin Amelie on siis Fantastisen Norsun, Kuussa ja Maassa Oy:n sekä Valovalkean yhteinen Taiteen ja hyvinvoinnin tila Tampereen keskustassa, jossa järjestetään erilaisia kursseja ja tapahtumia, taidenäyttelyitä ja säännöllisiä tunteja (Nia-tanssi, Feldenkrais ja Naurujooga esimerkiksi). Tila toimii myös edellä mainittujen yritysten työhuoneina.

Tervetuloa käymään kylässä vanhat ja uudet tutut! :)